Siitä se ajatus sitten lähti..

Lupasimpa tuossa aikasemmin vähän valottaa, että mistä tämä Lepuski Jamien järkkääminen alunperin alkoi joten tässäpä teille pientä monologia aiheesta:

Tuotin syksyllä 2011 Sellon kirjastoon opinnäytetyönäni Young Talents tapahtumasarjan joka koostui kolmesta peräkkäisestä perjantaista. Lyhyesti muotoiltuna tapahtumasarjan tavoitteena oli luoda uutta kirjastomielikuvaa, karistaen samalla vanhoja mielikuvia kirjastosta hiljaisina kirjavarastoina. Karu totuus kun on se, että fyysiset kirjastokäynnit ovat laskeneet (samoin lainausmäärät) joten kirjaston on tarjottava asiakkailleen uudenlaisia palveluita ja jotain sellaista mitä he eivät ehkä ole itsekään osanneet pyytää.
Kirjastojen toiminnassa kulkee aika pitkälti taustalla ajatus myös siitä, että porukalla olisi yhdenmukaiset mahdollisuudet päästä kulttuurin ja tiedon äärelle, sukupuoleen, ikään, etnisiin taustoihin tai tuloihin katsomatta.


Tapahtumaidea syntyi siten, että halusin tuoda kirjastoon jotain mitä siellä ei välttämättä oltu aikasemmin nähty. Lopputuloksena oli tapahtumakonsepti joka tarjosi nuorille talenteille matalankynnyksen tapahtuma-areenan jonne tulla esittelemään omia taitojaan ja töitään.Young Talents - yläotsikkoa kantanut tapahtumasarja esitteli lopulta lyhytelokuvia, tarjosi Henri Segerin akustisen keikan, ja synnytti ensimmäisen Lepuski Jam- katutanssitapahtuman. http://youngtalents.fi/

Näkyvyyttä ensimmäisen tapahtuman osalta saavutettiin muun muassa metrolehdessä ja omakaupunki.fi - palvelun kautta. Onneksi nuori tuottajan alku ei yhtään kaivanut verta nenästään lehdistölausunnoillaan (terveisiä vaan Henkalle joka poimi pitkästä keskustelusta JUST ne OLEELLISIMMAT asiat aiheesta) ;) :

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/katu-uskottavaa_tanssia_kirjastossa/

Siitähän se lumipallo efekti sitten lähti. Sitä on saanu tyttö olla huuli pyöreenä pariinkin otteeseen, mutta tekemällä oppii. Erityisen mielenkiintoista on ollut tuottaa sellasta kulttuurin osa-aluetta mikä ei välttämättä ole ollut se itselleen kaikista tutuin skene. Sitä on moneen otteeseen joutunut olemaan oman mukavuusalueensa ulkopuolella näitä projekteja läpi käydessä, mutta se on ollut aina lopulta antoisaa. Joten kaikki te jotka haluatte tehdä omaa juttuanne, uskokaa siihen ja jatkakaa puskemista!

Katutanssikulttuurin yhteisöllisyys, hyvä henki ja monien alalla hääräjien mieletön draivi on ihailtavaa ja vaalittavaa, ja toivon, että meiniki jatkuu samalaisena vielä pitkään. Taiteen kieli on mielestäni universaalia taiteen osa-alueista riippumatta. Vaikka en itse olekaan esimerkiksi katutanssija tai sen harrastaja, osaan arvostaa ja nostaa hattua kaikille jotka uskaltaa ja osaa ilmaista itseään sen kautta.

PS. 16 päivää Lepuski Jam Vol.3:seen, woop wooooop! \o/

-Minna